Kivitarha, Osa 1

Lähtökohdat

 Tässä on teille blogi, jossa ei mikään elä, eikä kukoista.

Ei kauniita perennapenkkejä, ei ruukkukasvien ihanuuksia eikä

yrttipenkkejä, ei edes hyötypuutarhoja.

Kokemusta on sekä kaktusten kuivuuteen tappamisesta, että 

myös niiden liikaan kasteluun mädättämisestä. 

Myös muiden kasvilajien kidutuksesta kokemusta runsain mitoin.

Neuvoja on ihan turha antaa, koska ne eivät mene perille.

Työmaa

 Pihan nurkka, joka on ollut armottomasti heitteillä viimeiset 8 vuotta. Ensimmäisenä kesänä eräs yöllinen ukkosmyrsky huuhteli yläpihoilta kaikki pitkän heinän siemenet tähän pensaikkoon.

Lisäksi alla on n. 15 cm syvyydessä suomalainen harmaagraniittinen

peruskallio. Voin siis sanoa, että hyvin on mennyt. 

Todella hyvin. 

Heinillä on mennyt todella hyvin. 

Pensaat ovat kitukasvuisia ja heinikon ylijyräämiä. 

Kuvassa pensaat on revitty kärsineimmältä osalta irti maasta. 

Paksu heinämatto oli lapiollekin haaste. 

Sisulla siitä siis.

Suunnitelma

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. 
Vai miten se ny meni?

Sadepäivänä löysin vanhat värikynät ja kas. 
Jotain hauskaa siitäkin tuli. 
Eikä sade niin harmittanutkaan. 
Melkein päinvastoin.

No, mielikuvia siitä, mitä tähän voisi tulla: 

Kiviä

Jotain vihreetä, jota ei tarvitsisi hoitaa. 

 Sammalta?

Heiniä?

Jotain muuta, mitä?